Whoopies

Miehen synttäreiden lähestyessä mietittiin mitä herkkuja voitaisiin tehdä tänä vuonna helpoksi töihin viemiseksi. Ohjeeksi valikoitui lopulta gluteeniton versio Whoopies-keksileivoksista. Näitä on nyt testattu usealla eri täytteillä, ja kaikista versioista tuli todella herkullisia. Keksien tekeminenkin on yllättävän helppoa!

Whoopies-keksit

(alkuperäinen ohje täältä: maku.fi)

100 g tummaa suklaata
2 kpl valkuaista
2 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
80 g mantelijauhetta
(1 tl manteliaromia)

Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella. Lisää vaahtoon vähitellen sokeria samalla vatkaten, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää. Sulata suklaa. Sekoita vaahtoon kaapimella kevyesti nostellen sihdattu kaakaojauhe, mantelijauhe, ja sulatettu suklaa. Sekoita taikina tasaiseksi. Lisää taikinaan varovasti manteliaromia, jos haluat korostaa mantelin makua.

Päällystä 2 peltiä leivinpaperilla. Nostele taikinaa ruokalusikallinen kerrallaan pellille. Levitä taikinakokkareet noin 3 sentin pyörylöiksi. Jätä ympärille leviämistilaa. Taikinasta tulee noin 20 kappaletta. Paista 15 minuuttia. Anna jäähtyä leivinpaperin päällä pöydällä.

Säilytä keksit ilmatiiviissä kannellisessa rasiassa tai pinottuna pakastepussissa. Täytä ne vasta vähän ennen tarjoilua.

Vaahtokarkkitäyte

(Tämän täytteen alkuperäinen ohje Kinuskikissalta)

75 g voita
2 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
1 prk (213 g) vaahtokarkkilevitettä (Marshmallow Fluff)

Notkista voi vatkaimella. Lisää sokerit. Sekoita joukkoon vaahtokarkkilevite. Lusikoi täyte pursotuspussiin ja laita jääkaappiin noin kolmeksi tunniksi, jotta kreemi jähmettyy.

Tosi herkkua, mutta jokseenkin hermoja raastavan tahmaista :)

Valkosuklaatäyte

100 g valkosuklaata
200 g tuorejuustoa (maustamaton)
2 tl vaniljasokeria

Sulata suklaa. Vatkaa suklaa tuorejuuston joukkoon ja mausta seos vaniljasokerilla. Tarkista täytteen makeus ja lisää halutessasi vähän tomusokeria. Lusikoi täyte kannelliseen rasiaan ja anna jähmettyä hyvin jääkaapissa ennen käyttöä.

Jäätelötäyte

Leikkaa jäätelöstä ohuita siivuja, ja tee keksien kokoisia pyöreitä kiekkoja. Voit käyttää apuna esimerkiksi juomalasia saadaksesi tasaisen kokoisia kiekkoja.

Tee kekseistä ja jäätelökiekoista tai täytemassasta täytekeksejä. Ripottele päälle tomusokeria sihdin läpi. Säilytä Whoopiet jääkaapissa, paitsi jätskitäytteiset pitää tietysti syödä heti. Mielestäni keksien rakenne on parhaimmillaan lämpimänä, eli jos mahdollista, täytä keksit juuri ennen tarjoilua, jolloin täyte on kylmää ja riittävän kiinteää, mutta keksit ovat huoneenlämpöisiä.

Synttärisankarin illallinen

Eilen juhlittiin aviomieheni syntymäpäivää. Tavaralahjojen lisäksi olin suunnitellut hänelle kivan illallisyllätyksen. Aamulla hän sai ensimmäiseksi käteensä askartelemani menuun, josta hän sai ’tilata’ mieleisensä ruoat.

ManuValittu illallinen sisälsi pekoni-juustohampurilaisia, maalaisranskalaisia, pähkinäistä vihersalaattia ja jälkkäriksi vadelma-valkosuklaapannacottaa.

Onneksi miehellä oli illaksi ohjelmassa viikottainen kavereiden pelivuoro, joten ehdin valmistaa illallisen sillä aikaa. Pyrin tekemään kaiken alusta lähtien itse; mm. hampurilaissämpylät ja -pihvit, maalaisranskalaiset, ja tietysti salaatti ja jälkkäri olivat kaikki itse tehtyjä.

HamppariSekä hampurilaissämpylöistä että -pihveistä tuli tosi tuhteja ja maukkaita. Kun lisäksi hampurilaisten välistä löytyi mm. pekonia, cheddar-juustoa ja marinoitua punasipulia, oli kokonaisuus suurenmoinen.

PannacottaSellaisia herkkuja tällä kertaa. Kaiken tämän syömisen jälkeen olin ainakin minä todellakin ähkyssä, mutta eihän herkkujen syömistä yksinkertaisesti pystynyt jättämään keskenkään.

Oulu – ruusujen kaupunki

Olin viime keväänä valokuvauskurssilla, ja innostuinkin valokuvauksesta oikein kunnolla, kun opin käyttämään kameraani ihan uudella tavalla. Nyt kuvaaminen on valitettavasti jäänyt aivan liian vähälle, mutta jospa löytäisin tässä kevään myötä ja valon lisääntyessä taas uuden motivaation siihenkin.

Tässä muutama yritys valokuvaukseen viime syksyltä. Eräänä elokuisena viikkona kotikaupunkini nimittäin valloittivat ruusut. Leikkoruusujen kotimaisen kasvatuksen loputtua ruusupensaista tehtiin keskelle Oulun kaupunkia kolmen kadun pituinen taideteos. Ja kyllä meillä riitti siinä ihmeteltävää! Ehdin viikon aikana käydä useamman kerran ihmettelemässä taideteosta ja joka kerralla paikalla oli todella paljon muitakin ihmisiä ruusuja ihastelemassa. Suorastaan epänormaalia käytöstä oululaisilta! :)

Suuri kiitos taideteoksen ideoineille ja toteuttaneille tahoille! Tällaista iloa lisää ihmisten elämään, kiitos!

DSC_0804a

Ruusujen väriloistoa Muotikuun ikkunan edessä.
Ruusujen väriloistoa Muotikuun ikkunan edessä.

Ei mun vaan miehen sukujuuret

Tuoreena rouvana on muutamaankin kertaan tullut vastaan tilanne, jossa uusi tuttavuus tiedustelee olenko Kainuusta kotoisin – siellä kun on kuulemma paljon minun kanssa sukunimen jakavia henkilöitä.

”Joo, en minä ole Kainuusta, mutta aviomieheni kylläkin. Ei, en tiedä onko heillä mitään sukua Hyrynsalmella.”

Sukunimen vaihdos on vähän hassun tuntuinen asia. Olen nyt ehtinyt totutella uuteen nimeen jo reilun puoli vuotta, mutta silti se ei vielä tule ihan luonnostaan. Toisaalta en kyllä enää pitkään aikaan myöskään ole vahingossa esitellyt itseäni vanhalla nimelläni.

Olen aina tottunut olemaan neiti H, ja nyt olenkin rouva M. Vanhalla sukunimelläni olin jo ehtinyt saada jonkin verran tunnettuutta työelämässä – nyt se tunnettuus pitää osaksi rakentaa uudelleen. Nykyaikana sosiaalisessa mediassa ollaan hyvin vahvasti leimauduttu nimeen – enemmän kuin kasvokuvaan – ja nyt se nimi onkin eri.

Saati sitten ne sukujuuret. Todennäköisesti vastaan ei enää tule satunnaisia kaukaisia sukulaisia tai setiä ja tätejä tuntevia henkilöitä. Tästä lähtien olen aviomieheni vaimo näissä sukunimen perusteella tunnistettavissa tuttavuuksissa ja sukulaisuussuhteissa.

Toisaalta tilanne antaa mahdollisuuden rakentaa uutta minä-kuvaa. Onko uusi minä M:llä esimerkiksi aikuisempi kuin se vanha minä H:lla? Voisinko olla ammattimaisempi, kun historiani alkaa puhtaalta pöydältä? Sosiaalisessa mediassa on helppo rakentaa kokonaiskuvaa uudellakin nimellä, kun on johdonmukainen käyttäjänimissä. Yhä useammin somessa seurataan tuntemattomiakin henkilöitä – mm. Twitterissä, Instagramissa, Pinterestissä ja blogeissa – ja silloinhan henkilöidytään juurikin käyttäjänimeen.

Oli miten oli, tervetuloa seuraamaan mitä tästä ’uudesta’ @MillaMular:sta kehkeytyy!

Uusi vuosi ja uuden alku?

Tämä vuosi on tavallaan uuden alku elämässäni. Viime kesänä vietettiin häitämme, joten nyt totuttelemme elämään avioparina – vaikka eipä se jokapäiväiseen arkeen paljon vaikuta. Tänä vuonna perheeseemme on odotettavissa myös jälkikasvua. Esikoisemme laskettu aika on kesäkuussa, ja siihen yritämme valmistautua parhaamme mukaan kevään mittaan.

Bloggailun parissa tämä muutos  tuo myös uuden alun; Aikaisemmin olet blogannut hääblogini puolella, ja nyt jatkan bloggaamista täällä ’rouvablogin’ puolella. Tässä vaiheessa blogin tarkempi suunnitelma on vielä vähän avoin – katsotaan millainen lifestyle-blogi tästä tulee.

Nimeni on Milla, MillaMular

Milla

Nimeni on Milla – siis blogin lisäksi myös oikeassa elämässäni. Olen 29-vuotias oululainen. Työskentelen digitaalisen markkinoinnin parissa yrityksiä konsultoiden ja verkkokauppaa pyörittäen. Harrastuksiini kuuluu nykytanssi, valokuvaus ja kotoilu. Olenkin toisinaan todellinen sohvaperuna – kuten mieheni minua nimittää – eli viihdyn kotona television, tietokoneen, käsitöiden ja leipomusten parissa. Siivousta sen sijaan vihaan. Tanssi- ja joogatunnit saavat minut irti myös sieltä kotisohvalta, välillä jopa esiintymislavoille asti.

Blogissa kurkistetaan ainakin kodin sisustamiseen ja työpukeutumiseen. Ehkä joskus saatatte nähdä valokuvausyritelmiänikin. Katsotaan mitä asioita poimin elämästäni tänne blogin puolelle nähtäville :)